muistiinpanoja päiväkirjastani 3

 

KESKIKIPUJA

Menin heittämään roskat pois (me kirjoittajat aiomme aina ostaa leipää tai hoitaa asioita emännälle) ja löydän pienen maurilaisen kaupunkirakennustyömaalla, joka tervehtii minua seremoniallisesti

─Salam Malikum

─Malikum salam

Uutisraportit puhuvat nykyisestä ja kaikkialla läsnä olevasta aiheesta, koska historiamme on kasteltu molempien kansakuntien verellä.

  Marokko aina Marokko.

On mahdollista, että Algecirasin hyökkäys on asettanut epäilyksen pilven suhteisiin naapureihimme ja he haluavat olla mukavia.

Puhumme kauniista helmikuun päivästä. Aurinkoa kaikissa metsästyksessä.

Satavuotiaat tammet kukkivat tähän aikaan ja asettuvat marraskuussa. Suloiset terskot ja tammenterhot kasviskarvaineen, kotimaastani. Tammi, carballo ja cajiga ovat metsämme taideteoksia.

  Minua kysymättä hän kertoo minulle, että espanjalaiset ja muslimit ovat veljiä, olemme sekaisin, ja hän sanoo, että sakristanin Diegon kurkun leikkaaneen jihadistin hyökkäys oli paholaisen juttu (dhil) ja olen mietteliäs. Jumala siunatkoon tätä pientä miestä.

  Monet espanjalaiset ajattelevat samoin. Rauha. salam. Pelkoa on molemmin puolin.

Toistan islamistisen rauhantervehdyksen ja palaan kirjoihini.

  Tänään Dolores Medio.

Loppujen lopuksi emme ole niin pahoja huolimatta kaikesta voitelevuudesta, jota mediamme kertovat: tapaus brasilialaisen jalkapalloilijan tapauksesta, joka pakotti tytön diskoon Barcelonassa, Vargas Llosan rakkaudet tai sydänsurut, joka ei ilmeisesti tiedä mitä. voidaan odottaa 80-vuotiaalta, tai kyllä-vaatimus on kyllä ​​ei kyllä. Mitä hölynpölyä.

Minussa - vanhuuden isorokkossa - ei ole koskaan ollut niin paljon onnea kuin jäädessäni eläkkeelle dolamoistani ja tämän maailmanlopputunnin masennustani huolimatta. Apokalypsi tarkoittaa muutosta. Voin pureskella laajan kirjastoni kirjoja ja kirjoittaa mitä haluan. Julkaiseminen ja editointi on toinen tarina.

Kiitos LNE:lle, joka antaa kulkua tämän sielun Asturiaan karkotetun ystäväntyöntekijän ja vanhan toimittajan ajatuksille.

Tapasin Dolores Medion ja join kahvia Gijónissa. Tunnen melkein kaikki hänen teoksensa.

  Hän oli punatukkainen ja hieman räikeä, erittäin ystävällinen ja huumorintajuinen oviedosta.

”Nosotros los Riveros”, jossa hän kertoo vuoden 1934 vallankumouksen kouristusten keskellä hajoavan perheen hankaluuksista. Se on yksi parhaista Nadal-palkinnoista, ja mielestäni se ylittää Nada de Laforetin.

Valitettavasti tässä maassa jotkut kasvattavat mainetta ja toiset kantavat vettä.

Se on Oviedon suuri romaani, hänen sielun Oviedin Clarinin Regentan jälkeen.

  Palkinnon rahoilla hän osti asunnon Ríos Rosasista ja asui siellä kuolemaansa asti sisaren seurassa.

Ihana tarina on "Kourallinen ruohoa". Kyläläinen sulkee talonsa kylässään, mutta ennen lähtöään pitää laukussaan kourallisen ruohoa ja talinlehden ja lähtee töihin Ensidesaan tai muuttaa Kataloniaan.

Tämä idiomaattisen kauneuden ja runouden kerronta rinnastetaan "Adios Corderaan".

Myös "Diary of a Teacher" toinen kirja ja lopuksi toinen heikompi "Lena Rivero" sulkee pöydän.

  Dolores ei pitänyt Madridista, hänellä on täytynyt olla mahdoton ilkeä rakkaus, joka tulee esiin kuin aave hänen kirjoituksissaan ja koko elämänsä hän kaipasi maata.

Se oli feminismin edistysaskel, naisten korotusasenne, jolla ei ole mitään tekemistä Monteron ja muiden yrttien itsepäisen feminismin saarnaajan kanssa.

Hän oli sosialisti.

Kummallista kyllä, Franco-vuosina naisten kirjoittama kirjallisuus (Laforet, Elena Quiroga, Concha Alós, Carmen Martín Gaite) teki tiensä, mikä nykyään on silmiinpistävää poissaolollaan. Dolores Medio sai minut tuntemaan kauneuden. Asturian ilo ja suru läpäisevät tämän kirjailijan työn.

Hänen uljas proosansa viittaa siihen, että kirjallisuudesta puuttuu seksi.

  Näiden taiteilijoiden kynästä tulleet romaanit tarjoavat naisellisen näkemyksen ihmisen todellisuudesta, erinomaiset havainnointitaidot, aistillisuus, kiintymys maahan, mutta ihmissielu on sama, nyt mies ja nyt nainen.

Dikotomiaa ei voida koskaan tehdä ennen kuin erottimet saapuvat aikomuksena rikkoa fysiologiamme ylevä kaksinaisuus.

 

perjantaina 3.2.2023